keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Osa 8.

Kotka.

Olomuoto, jossa nainen hetkittäin odotti. Olemisentapa, jolla hän ylläpiti vedenalaista tasapainoaan. Sillä täällä ylhäällä ilma toi saman tunteen kuin oleskelu pohjalla. Tyhjässä äänettömässä rauhassa, veden viistäessä ihoa kauttaaltaan tai ilman lempiessä lennon aikana. Nainen kotkana, korkeuksien liitävänä valtiaana. Mitä hän näkikään matkoillaan kaiken yllä. Kuinka hän saattoikaan katsella kaikkea itselleen olennaista uudesta näkökulmasta. Hän näki menneensä, tämän hetken ja lyhyen matkan tulevaansa. Hän näki ajallisen paikan, jossa kohtaaminen tapahtuisi.

Se, joka muuttaisi kaiken kulun. Jossa muu voisi lakata olemasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti