Osa 5.

Pitkä aika vain lyhyitä ohituksia. Hän erkaantui. Hän palasi veteen ja kävi kokemassa naiseutta ihmisen kehossa vain tunteiden siirron kautta. Hän harjoitteli olemista, hän harjoitteli naiseutta uudella tavalla pitäen veden elementin koko ajan mukanaan, kantaen pisaraa nilkassaan. Hän kasvatti hetkiään ylhäällä kerta toisensa jälkeen ja odotti hetkeä kohdata mies taas naisena.

Enää hän ei odottaisi noustakseen suoraan vedestä ja hakeakseen miestä mukaansa. Hän ei ottaisi mieheltä pois ihmisen maailmassa elettävien tunteiden repivyyttä, eikä sitä kautta niiden kohottavuutta. Vedessä kaikki on soljuvaa, helppoa ja sopivan vilpoista. Pehmoista ja kevyttä. Hän ei enää halunnutkaan sitä miehelle, hän halusi miehen olevan mies, maailmassa, kärsien ja kasvaen kokoonsa, itsessään, itsenään. Tullakseen hänen omakseen hetkellä, jolla hän olisi miehen, naisena, itsellisenä, irrallisena pisarana miehen rinnalla niin, että yhdessä he muodostaisivat oman valtamerensä, laajan yhtenäisen energian, joka sykkisi liitoskohdassaan, kohdassa jossa nainen ja mies kohtaa, jossa kehot yhtyy, jossa kahdesta tulee yksi, ollen silti omiaan.