torstai 22. joulukuuta 2011

Osa 14.

Hän muisti tämän vartijansa toisaaltakin. Kohdasta, jossa vartijan energia oli nuorukaisen käytössä, tai vielä lähes lapsen.

Aikakaudessa ja toimissa, joita tässä ajassa tuntui aluksi hankalalta ajatella. Nyt tässä, kun asiat ovat niin toisin, hän muisti itsensä Egyptissä. Palatsissa, palvelijoiden ympäröimänä, tummien nuorten poikien. Tummempien kuin hän silloin. Tummien silmiensä kanssa, mustissa hiuksissaan he olivat niin alamaisen näköisiä, heitä ylempiä varten.

Ja kuinka tuo nuori poika huolehti hänen ihostaan, hänen tarpeistaan palvovin silmin. Aina lähellä, aina käytettävissä. Prinsessa, niin tuo sanoi hänelle silloin. Ja siten mies oli sanonut ensi tapaamisella tässä ajassa. Kumartanut, sanonut olevansa hänen orjansa ja kohtelevansa häntä kuin prinsessaa. Ja tottunein ottein oli palvellut, kuin olisi aina pitänyt hänestä huolta.

Ja niinhän mies olikin, kautta aikojen. Tahtonut jotakin mitä hän ei ollut halukas antamaan. Ja toisaalta ollut asemassa, jossa hän oli tahtonut, mutta mies ei asettunut hänen tahtoonsa. Sillä miehellä oli miehen elämä, jonka hän oli itse valinnut. Niin monessa elämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti