Hän istui hiljaa paikallaan.
Ympärillä hälisi. Monia ääniä ja energioiden sekamelskaa. Ja hän istui.
Hän alkoi hengittää. Tietoisesti hetki hetkeltä hitaammin. Hän antoi hengityksen laskeutua syvemmälle ja syvemmälle kehonsa uumeniin. Hengityksen kulkemisen myötä päässä ollut kohina alkoi asettua. Ääni kerrallaan.
Keskittyminen siirtyi päästä alas rintakehälle ja pikkuhiljaa vatsaa kohti. Jäsenissä alkoi tuntua hidas lämmön virtaaminen ja hän alkoi keskittää katseensa alas. Sisään. Hengitys laskeutui lantion sisälle. Alavatsa hengitti hänen puolestaan. Ja alkoi kuumentua.
Hän sulki silmänsä ja ulkomaailma lakkasi olemasta osa häntä. Hän siirtyi virtaan ja hengitti itseään sen sisään.
Lempeä rentous asetti kehoa uuteen asentoon. Mies tuli voimakkaammin ja voimakkaammin hänen eenrgiansa piiriin. Lämpö kehossa muuttui kuumuudeksi. Rentous antautumiseksi. Hän oli valmis.
Olemaan osa yhteistä oloa. Keho antoi luvan asioiden tapahtua. Mieli nautiskeli hiljaisuudesta. Sisin alkoi laulaa. Hän oli yhtä. Nautinto itsessään. Elämän osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti