Naisten rinki hänellä oli aina ollut. Ympärillään jakamassa ja vahvistamassa voimaa. Vaihtuva mutta selvänäköinen joukko naisia monen monen maailman kokemuksella.
Ja he olivat aina jakaneet hänen kokemansa ja tukeneet hänen kokemaansa. Jopa vavistaneet epävarmuuden kohdissa ja viestineet totuutta.
Joskus hän oli vaan kaivannut pitkän kärsimyksen ajan vahvistuakseen tarpeeksi.
Ja vahvistuttuaan hän oli kyennyt näkemään kuinka oikeassa nuo upeat oraakkelit olivat alusta asti aina olleet. Hän oli kiitollinen. Ja varma.
Koska hän tiesi, ettei mikään ihmisen elämässä ylittäisi hänen kykyjään eikä mikään veisi häntä hukkaan. Hetkeksi hän saattaisi eksyä, mutta yksi katse yhteydessä olevaan naiseen ympärillään palauttaisi hänet takaisin. Ykseyteen. Kauneuteen. Naiseuteen. Vakuuttavaan varmuuteen, jossa valo loistaa kaiken muun ylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti