Hän tunsi sen. Muiden naisten tarpeen lyödä hänen voimansa maahan kohdassa jossa hän tunsi olevansa latautunut.
Kuinka rohkeaksi ja oikeaksi hän tunsikaan itsensä energian ollessa tasapainossa. Kun paikalla oli joku joka näki hänet kauniiksi, tunnisti hänet voimakkaaksi ja asetti hänet hänelle sopivan kokoiseen paikkaan. Samalla tavalla kuin hän itse näki itsensä. Tai tunsi. Samalla tavalla kuin millaisena hän itse tunsi itsensä.
Ja mitä tapahtuikaan kun toinen nainen koki sen uhaksi. Ei uhaksi itselleen vaan uhaksi omalle tavalleen olla. Eikä silloinkaan haastavana mikä vie mitään vaan liian kirkkaana valona, joka paljastaa totuuden muiden olemisessa. Totuus, suoruus ja aito herkkyys. Painajaismaista jollekulle joka ei tahdo tai uskalla siihen asettua. Ja mitä kävikään hänelle hetkissä joissa hän oli hän ja toinen nainen tahtoi ampua sen olon alas.
Katse. Teko. Toiminta. Vastustaakseen omaa paljastumistaan valheellisesti koettaen paljastaa hänet. Antaen virheellistä viestiä hänem kohdastaan ympäristölle. Kuinka se upposikaan hänen naisen kehoonsa. Söi voiman ja alisti takaisin nöyrään näkymättömyyteen.
Kunnes hän oppi tunnistamaan sen. Ympäröimään itsensä voimalla ja voimakehällä hänet näkevien miesten kanssa. Ja hän alkoi olla. Itsensä. Virtaava voima. Vaikka kuka yritti mitä, hän pysyi. Ja suoja sille.
Sen hän taas muisti ja siihen palasi. Aina hetkin. Tuntiessaan vanhan tavan jonkun yrittää alistaa hänet ja hänen voimansa. Ja muistaessaan mielihyvä aloitti hitaan ja varman etenemisen kehon kaikkiin osiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti