Loputon mielihyvä. Orgasmi alkoi olla liian rajaava käsite. Koska ei enää ollut mitään hetkeä eikä tavoitetta, oli vaan tunne. Eikä enää lopulta edes tunne, vaam loputon olotila, jossa kaikki oli, tuntui, näytti ja kuulosti täydelliseltä. Sopivalta. Oikealta.
Hän kykeni saattamaan naisen osan kokonaisvaltaisuuteen. Nainen oli kykenevä kokemaan vetenä. Yhtenä pisarana, joen kulkuna ja järven hentona liikehdintänä, mutta myös valtamerenä, jossa pohjaton loputon syvyys ja veden kantavuus yhdistyi hetkin massiiviseen kaiken tieltään työntävään räjähtävään vellovaan voimaan. Nousu- ja laskuvesi ja hiljainen kiviä hiova voima erilaisissa lämpötiloissa. Hän oli saanut naisen käymään erilaisissa tiloissa ja ajoissa. Nainen oli ollut ylhäällä ja alhaalla ja tuntenut valon paineettomuuden ja pimeän puristavan paineen.
Nainen alkoi olla valmis. Valmis ottamaan kaiken annettavan sen määritelmästä riippumatta.
Mutta vielä piti jatkaa matkaa. Matkaa ihmisen ja naisen kasvaa pidemmälle hengen kaltaiseksi vapaaksi olijaksi.
Sillä nautinto elämässä ei ole kiinni kehossa eikä kehojen yhteydessä, vaan itse ihmisessä. Jokainen pisara voi olla täysi ja kokonainen ja täydellisesti kaikki. Yksin.
Yhtä hyvin kuin osa useampaa pisaraa tai yhtenä toisen rinnalla. Niin ihminenkin tunteineen voi olla. Kun on valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti