Osa 32.

Hän nauroi ja antoi naurunsa nousta naiseen.

Oli hän nauranut aiemminkin. Paloina ja osana kokonaisuutta, mutta nyt hän antoi naisen kokea kokonaisen naurun, jossa ei ole muuta. Naurun, joka ei kaipaa eikä etsiä mitään vaan on. Naurun, joka on kaikkeus ja kaikkeus, joka on nauru.

Hänen oli ollut hetkin ahdas olla naisen sisällä ja työ avata nainen muistamaan olomuotonsa oli välillä voimia vaativaa, häneltäkin. Jatkuva virtaavuuden ja soljuvuuden muistuttaminen kävi työstä. Mutta hetkissä, joissa nainen laski irti kaikesta maallisesta ja uskalsi asettua olemaan soljuvuuden kantavuuteen, toi hänellekin tyytyväisyyden. Rauhan hetken.

Ja tästä kasvaneesta elämäänluottamisen kyvystä johtuen hänkin kykeni laskemaan kaikkeuden vibraaton läpi ja nainen koki sen nauruna. Kaikkeuden musiikki resonoi ihmisen elämään.

Olihan nainen nauranut enemmän kuin monet ihmiset ympärillään, mutta energiasta kiteytyvä nauru sai hänet uuden äärelle. Kun mies koski naista, nainen asettui, oli ja odotti rauhassa kehon ja mielen harmoniaa, tyhjää tilaa ja teki tilan kaikkeuden kulkea kokonaan läpi.

Ja hän kanavoi sen kulkemaan. Nainen ei kokenutkaan mitään kehon kautta, mieli ei edes ehtinyt tajuta tapahtuvaa ja hän/ nainen alkoivat nauraa. Yhdessä. Kokonaisena. Hän sai yhteen olevan ja olemattoman kaikki tasot ja nainen nauroi, nauroi ja nauroi. Hetkin kuin pieni lapsi kihertäen ja hieman nolona naurustaan ja vuoroin suuresti ääneen antaen ilman kulkea koko kehon läpi suodattuen sydämessä ja tulla ulos vuolaana. Kaikki aiemmat ajatukset nautinnosta ja kontaktin tarkoituksesta ja annista muuttui. Nainen eli hetkessä kaikkeuden koko voiman ja se tuntui siltä, että se ei tunnu miltään. Vaan se on. Kaikessa kaiken aikaa valtavana vuolaana soljuvana virtana, kun sen antaa kulkea.

Ja naisen nauru tarttui. Oli se tarttunut aiemminkin, samoin paloina ja osina ja vähän hillittynä. Mutta nyt se raikui ja resonoi ulos saaden kaksi kehoa tyhjäksi tunteesta ja muuttaen ne kanavaksi kaikkeuden kulkea.

Täydellinen rentous kehossa naisen nauru lopulta laantui, mutta jätti kokeman ja tiedon. Aidon oivalluksen hengityksen ja yhdessä olon sidoksesta. Naisen tieto ei enää kulkenut aivojen kautta, ei tullut häneen ylhäältä eikä pumppautunut sydämen valikoinnin kautta. Ei tunteella, jossa hetkil vallalla on ydinihmisyys ja hetkin ihmisen keräämät ulkoiset mallit ja uskomukset. Nyt naisen tieto, taito ja osaaminen kulki vaginan kautta. Nainen hengitti jalkovälillään, tunsi naiseutensa kautta ja tiesi. Hän tiesi tietonsa olevan tunne, joka oli oikeassa. Nainen tiedosti värinän ja viestin sisällään olevan kaikkeuden laulua, musiikkia ja solujensa vastauksia ulkoisen ja sisäisen, ylhäällä ja alhaalla olevan ja hetkessä ja iäisyydessä vaikuttavan välillä. Tämä oli tasapaino kaikessa.

Naisen ydin sykki ja hän eli sen kautta. Heistä oli tullut täysin yhtä. Naisen keskipiste oli siirtynyt kehossa 10 senttiä alemmas ja painopiste saanut äärettömän vipuvoiman. Hän oli tullut osaksi kaikkea. Kaikki oli tullut naiseen. Naisen ääni oli hänen naurussaan ja enää sitä ei pidättelisi mikään.

Ilman pelejä, yrittämistä ja vakuuttelua nainen tiesi. Hän oli kokenut. Ja nyt oli aika elää nauru elämäksi, kaikkeuden musiikki todeksi ihmisen elämässä. Tulla elämässä luojaksi, joka hän on ja nyt nainen sen tiesi ja osasi naurun puhdistettua reitit hänen olla mukana naisen naisen elämässä kuin soljuva vesi. Vapaasti.

Nainen hymyili ja hän nauroi. Ja nainen tiesi, että kohta taas hänkin nauraisi. Sitä ennen hän hymyili.