Nauru oli ollut naisen voimavara. Mutta hän naisen sisällä tiesi, ettei nauru enää riittäisi. Nauru oli tehnyt itsensä tyhjäksi, kuten suru ja fyysinen nautinto ilman häntä, henkeä, ennen tätä kohtaa. Nainen oli alkanut vajota tyhjyyteen, johon nauru pääsi enää harvoin ja harkiten.
Nainen oli aika saattaa eteenpäin.
